Meijän Hunsku on jo iso poika, puoli vuotta ja puoli kuukautta. Se on sylikissa ja kehräilee aamusta iltaan. Se juttelee ja katsoo silmiin ja kellii selällänsä vaaleankultainen maha paljaana. Se on ykköslaadun hunajaa. Toisaalta se rymmyyttää öisin äitinsä Maijulin kanssa luukusta ulos ja sisälle ja liitää liito-oravan lailla nukkuvia (minua) hipoen. Kultainen ilmavirta. Välillä se kiusaa Esteri-mummoaan, joka on sentään jo viisivuotias, arvokas lady, eikä haluaisi enää hillua kuten nuoriso. Esterin mielestä viehkeä kävely häntää heilutellen on paljon elegantimpaa kuin pään hakkaaminen ulkotarhan luukkuun eestaas ja taasees. Tässäpä Hunskusta pari kuvaa, kun se on melkein rauhallisena ulkona. Mukana myös Maijuli ja Esteri.
